2008

Tue, Nov 4

<22:59 EEST> Kirjoitanpa kerrankin suomeksi, koska terminologia ja ilmiöt (ei sentään fenomenologia) ovat sen verran kotimaisia.

Viime viikkoina olen saanut konkreettisesti tutustua siihen, mitä tarkoittaa köyhien kyykyttäminen ja pompottelu. Olen sukkuloinut Kelan, työvoimatoimiston ja yliopiston hallintorakennuksen väliä. Jälkimmäinen on tietenkin aivan toisessa päässä kaupunkia kuin edelliset, ja sää on usein ollut sellainen säälittävä sumu, joka ei osaa päättää sataako se vai ei.

Työttömyysaikanani on ongelmaksi muodostunut voimaan jäänyt opinto-oikeus. Ennestään minulla oli fysiikan jatko-opinto-oikeus, mikä tietenkin on hauska kielioppikukkanen väliviivoineen, jotka joidenkin mielestä saattavat viitata tornitukseen, mikä taas saattaa kytkeytyä tähän nykyiseen majapaikkaani. Lähtökohtahan siis on, että työtön työnhakija ei saa opiskella. Ei saa kehittää itseään, sillähän saattaisi vaikka vahingossa parantaa työllistymismahdollisuuksiaan.

Itsehän en ole opiskellut toukokuun jälkeen, jolloin sain opettajan paperit. Yliopisto oli kuitenkin unohtanut merkitä minut valmistuneeksi, joten oikeus erillisiin kasvatustieteellisiin opintoihin jäi voimaan. Lisäksi oli tuo sanahirviö, jolle voisin tässä vaikka improvisoida hassunhauskan lyhenteen JOO. Luonnollisesti en ole ilmoittautunut aktiiviseksi opiskelijaksi tälle lukuvuodelle, ja erinäiset tietojärjestelmätunnuksenikin on lakkautettu.

Mutta kun jokainen taho tuijottaa sokeasti omaan palaseensa byrokratian koneistossa, asiat eivät tietenkään etene. Ehdotin ohimennen työvoimatoimiston virkailijalle, että minun pitäisi varmaan sitten ottaa lainaa, että pystyisin muuttamaan työn perässä ja makselemaan ensimmäiset vuokrat.

Ratkaisu tällaisiin ongelmiin olisi tietenkin kansalaispalkka. Kyseessä on kerrassaan vallankumouksellinen ajatus siitä, että opiskelijoille ja työttömille maksettaisiin samalla lailla rahaa kuin nykyäänkin. Kaikenlaiset virastot, jotka kuluttavat valtavia resursseja sen päättämiseen, onko joku työtön vai opiskelija, olisivat turhia, joten siitä säästyisi lisää rahaa jaettavaksi. Opiskelijat ja työttömät ovat kuitenkin vain ihmisiä, ei heitä tarvitsisi sen kummemmin erotella. Oikeastaan kaikki ihmiset voisi kuvitella samanarvoisiksi, ja antaa jokaiselle samansuuruisen perustulon; rikkaammilta se verotettaisiin kuitenkin reippaasti pois.

Tässähän taisi jo tulla Vihreiden perustulomalli. Miksei näin järkevää systeemiä ole jo otettu käyttöön? Viimeaikaisista kokemuksistani tulevat ainakin mieleen kaikki ne virkailijat, jotka jumittavat byrokraattisissa lokeroissaan. Jäisivät tietenkin työttömiksi, tai siis perustulon varaan, jos järjestelmä ottaisi vähän löysiä pois ja tehostaisi toimintaa. Tätähän tapahtuu jatkuvasti yritysmaailmassa, mitä en toisaalta halua puolustella.

Jonkinlaiset vastavoimat tuntuvat muutenkin olevan työllisyys ja tehokkuus. Työttömyydenhän pitäisi olla hyvä merkki siitä, että maailma pyörii vähemmälläkin työpanoksella. Energiatehokasta ja ekohenkistä eli ilmastonmuutoksellisesti mediaseksikästä. Paitsi että kyllähän nyt jokaisen terveen aikuisen ihmisen täytyy tehdä töitä. Niin se vain on. Isken nyrkin pöytään, nyökkään ja totean painokkaasti "Mm-m", mikä todistaa väitteen aukottomasti.

Olen tätä työkäsitettä aiemminkin ihmetellyt, ja voisin tällä kertaa nostaa esimerkin vapaan ohjelmistokehityksen maailmasta. Kaupallisen ja suljetun softan puolustaja ihmetteli, miksi kukaan tekisi arvokasta kehitystyötä ilmaiseksi. Hänelle vastattiin kysymyksellä: "Miksi kukaan kasvattaisi lapsiaan ilmaiseksi?" Ehkäpä perustulo vapauttaisi entistä useammat tekemään yhteiskunnallisesti arvokasta "työtä" palkkatyön sijasta tai lisäksi.

<23:46 EEST> On the other, more technical hand, I've been playing with some networking tricks lately.